Sitäkin on.

Joulusta kirjoitan viimeistä kertaa sillä nyt kattellaan kohti kevättä ja valoa.

Jouluaatto toi yllätyksen. Käytiin jo aamuhämärissä hautausmaalla ja ku tultiin sieltä lähti V. asioilleen. tuli vähän ajan päästä takaasi ja kattottihin notta kuka sillä oli kyyris. Nyt tierän miltä tuntuu ku saa melekeen syränkohtauksen. N&F tuli! Niitten piti olla menos ihan toiseen ilmansuuntaan ja yhtäkkiä ne oliki tuos! Itku pääsi äireeltä ku sai näin ihanan joululahjan. Sitä se siis merkitti ku Kuusamosta toivotettihin yllätyksellistä joulua. Ryökäleet tiesivät eikä mulle puhuttu mitää. V. oli asiasta kans hiljaa.

Sitte rupesin pohtimahan notta mitähän se tarkootti ku Porista toivotettihin laiskaa joulua. Aika laiskasti se jouluaatto meni, vähemmän hosumista ku ennen.

Pukkiki kävääsi, toi oikeen lahjojaki. Se on vissihin käyny täälä mun blokis ku toi mulle lahjaksi ihan tyhjän kirjan. Ajatteli varmasti notta paree ku kirijoottelisin vain piilohon näitä kohelluksiani. Sain mä kyllä muutaki. Jotenkin niistä mun lahjoosta sais varmaan jonkinlaasen punaasen langan. Mietippäs: verenpainemittari, tyhyjä kirja, uuret hanskat, turvaliivi iltakävelylle, pussilakanat ja tyynyliinat, karkkia, magneettia jääkaapin ovehen johona lukoo -muista ja -mumma, ihana enkeliloota, naamarasvaa.. hhmmm.. ja kaks ihanaa helmitoivokuvaa. Joo ja ihanaa musiikkia! Kyllä näistä jonkinlaasen yhteyden sais vedettyä. Jos ei muuta niin oon tainnu olla aika kiltti *=)

Kunhan saadaan vielä tuo vuodenvaihde kulutettua niin sitte alakaaki härkäviikot ja palaurutahan arkeen.

'elämä on'